Museot A-Ö » Uskonto ja yhteiskunta » Pirttikylän kirkontorppa

Pirttikylän kirkontorppa yksi Suomen kolmesta säilyneestä kirkontorpasta. Torppa sijaitsee rauhallisella ja kauniilla metsäaukiolla. Sen rakennukset ovat säilyneet maalaamattomina, ja tuvan sisustuksessa ovat säilyneet avotakka, seinään kiinnitetyt penkit, kaapit ja sängyt.

Pirttikylän kirkontorpan juuret ulottuvat vuoteen 1752, jolloin seurakunta sai 100 hehtaaria metsää isojaon yhteydessä. Kirkontorppa sijaitsee Velkmossenin Sturikbackenilla noin 10 kilometriä Pirttikylän kirkonkylästä länteen. Ennen vanhaan Pirttikylästä länteen ei ollut kunnollista tietä. Sen sijaan torpalle pääsi kinttupolkua pitkin tai kiertoteitse hevoskärryillä. Kirkko omisti torpan ja torppariperhe valvoi kirkkometsää, mutta perhe sai käyttää metsää ja maata omiin tarkoituksiinsa.

Sturikbackenin ensimmäinen kirkontorppari oli pirttikyläläinen Matts Adamson Dahlberg. Hän toimi ajoittain myös puuseppänä, maanviljelijänä ja myllärinä. Dahlberg allekirjoitti kirkontorpparisopimuksen vuonna 1860 ja rakensi tontille mökin ja navetan. Hän harjoitti kaskiviljelyä, pilkkoi polttopuita kirkon työntekijöille ja raivasi 2,5 hehtaarin edestä viljelysmaata. Hän kuoli oltuaan vain neljä vuotta torpparina ja hänen leskensä ja perheensä muuttivat pois. Sen jälkeen kirkontorpalla oli monta omistajaa ja viimeisimmät torpparit, August Aspbäck ja hänen sisarensa Josefina, työskentelivät tilalla 30 vuotta aina vuoteen 1960.

Dahlbergin mökkiä ei enää ole. Nykyinen torpparakennus on 1900-luvun alusta. Tilalla myöhemmin asuneet suuret lapsiperheet tarvitsivat isomman mökin. Pienessä torpassa ja ulkorakennuksissa on kuulemma enimmillään asunut 23 ihmistä, mutta se on todennäköisesti ollut vain tilapäinen ratkaisu. Talvisin torppa toimi metsureiden pysähdyspaikkana ja he myös ajoittain asuivat siellä työskennellessään metsässä. Sota-aikana kirkon oli toimitettava tietty metrimäärä puuta valtiolle.

Sisustus on säilynyt ennallaan viimeisten torppareiden, Aspbäckin sisarusten, jäljiltä heidän muutettuaan pois vuonna 1962. Sitä ennen tilalla oli neljä lehmää, lampaita, vasikoita ja yksi hevonen. Voi kirnuttiin tietenkin kotona ja muutenkin suurin osa tarvittavista asioista valmistettiin itse. Alueella oli myös pikkumökki, piharakennus talleineen, rehuaitta, navetta, vilja-aitta ja kaivo. Nykyään kunnostettu pikkumökki yhdistettiin aikanaan kahdesta heinäladosta syytinkituvaksi viimeisten torppareiden vanhemmille. He asuivat siellä vuoteen 1946.

Torpalle kokoonnutaan edelleen jumalanpalvelukseen vanhan perinteen mukaisesti. Seurakunta järjestää torpalla jumalanpalveluksen paljaan taivaan alla suunnilleen kolme kertaa kesässä. Seurakunta järjestää tapahtuman aikana myös erilaisia pelejä, tietokilpailuja ja tarjoilua.