Museot A-Ö » Uskonto ja yhteiskunta » Savilahden koulumuseo

Savilahden koulurakennus on Pohjanmaan vanhin kansakoulu. Tutustu 1900-luvun alun kouluelämään aidossa kouluympäristössä tai sukella muinaisaikaan Vähänkyrön monien rautakautisten löytöjen – kuten aidon roomalaisen viinikauhan – avulla.

Savilahden kansakoulu perustettiin vuonna 1858, ja se on Suomen neljänneksi vanhin ja samalla Pohjanmaan vanhin kansakoulu. Koulun perustamisen tulisieluja oli mm. kirkkoherra Jonas Anton Erlin. Koulu rakennettiin vuonna 1859 ja 1900-luvun alussa sitä laajennettiin, jotta siihen saatiin asunnot opettajille ja heidän perheilleen. Vanhempi rakennusosa korotettiin kaksikerroksiseksi vuonna 1952, jolloin komea koulurakennus sai nykyisen ulkomuotonsa. Koulu toimi yli 130 vuotta, kunnes koulutoiminta lakkautettiin vuonna 1992.

Koulurakennus sijaitsee kirkon takana olevalla mäellä, ja 1920-luvulla sitä ympäröi vehreä puutarha. Opettajatar Selma Karhula viljeli muun muassa luumuja, kirsikoita ja kaalia. Oppilaat saivat osana opetusta pitää huolta puutarhasta. Kotitalous oli nimittäin tärkeä osa kouluopetusta.

Yläkerroksessa on 1900-luvun alun malliin ennallistettu luokkahuone. Seinillä riippuu värikkäitä kuvatauluja ja koulukirjojen kansia, ja puiset pulpetit ja suuri Suomen kartta täyttävät luokkahuoneen. Aiempaa liikuntasalia käytetään nykyään juhlasalina, ja sitä voi myös vuokrata juhlatilaisuuksiin.

Vähässäkyrössä on tehty lukuisia muinaislöytöjä. Alueelta on löydetty hautaröykkiöitä, rahakätköjä ja koruja. Löydöt sekä taide- ja käsityönäyttelyt ovat esillä vanhassa koulusalissa. Vähänkyrön muinaiskorut ovat maailmankuuluja, sillä ne ovat toimineet Kalevala-korujen muinaissarjan esikuvina.

Museon helmiin kuuluu 100-luvulta peräisin oleva roomalainen viinikauha. Torppari Jaakko Kalliola löysi rautakautisen viinikauhan jo vuonna 1873 hiekkakuopasta Pääkköönmäeltä. Kauhan matka Italiasta Vähäänkyröön 300-luvulla on mysteeri, sillä vastaavaa viinikauhaa ei ole löytynyt muualta Skandinaviasta. Vähässäkyrössä viinikauha sai uuden tehtävän osana hautausrituaalia. Siihen aikaan vainajat yleensä poltettiin ja tuhka sijoitettiin kiviröykkiön alle yhdessä rakkaimpien esineiden kanssa.