Evert Holmberg laski pohjan Oravaisten verkatehtaalle perustaessaan kaulahuivikutomon ja värjäämön 1880-luvulla. Tekstiiliteollisuus kukoisti 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa.
Virgo työläiskotimuseo kuvaa ainutlaatuisesti 1900-luvun tekstiilityöläisten elämää. Tyypillinen tehdastyöläisen koti on sisustettu aitoon ympäristöön. Esineet ja valokuvat kertovat tehtaalaisten työntäyteisestä elämästä.
Virgo työläiskotimuseo näyttää jälkipolville, miten Oravaisten verkatehtaan työläiset asuivat 1920–1930-luvuilla. Tehtaan lähistölle rakennettiin asuntoja, joita työläiset saivat vuokrata. Taloissa asui useita perheitä. Asunnot olivat pieniä: useimmiten huone ja keittiö, leskille ja yksineläville naisille vain huone. Vettä, sähköä tai viemäriä ei ollut. Asuntoa lämmitettiin puuhellalla tai kakluunilla, ja vesi kannettiin sisään ja ulos.
Toimihenkilöillä oli tietenkin vähän isommat asunnot, joskus omat talotkin. Heille oli rakennettu jopa tenniskenttä. Useimmat rakennukset on kuitenkin nyt purettu, ja Oravaisten verkatehtaan ajoilta on meidän päiviimme säilynyt vain yksi työläisasunto. Se on kalustettu sellaiseksi kuin se olisi voinut työläisperheessä olla.
Liinavaatekaapissa on Oravaisten verkatehtaan aitoja vilttejä, ja kaapeissa riippuu 1930-luvun vaateparsia. Yläkerta on sisustettu 1940–1950-lukujen tyyliin. Kattoa korotettiin v. 1926, jotta taloon saatiin mahtumaan kaksi perhettä. Yhdessä perheessä saattoi olla 7–8 henkeä, joiden piti kaikkien mahtua yläkerran asunnon kokoiseen tilaan. Tehdas sai työvoimansa kylältä ja koko kunnasta. Ensimmäisen sukupolven tehdastyöläisiltä yleensä puuttui tekstiiliteollisuuden ammattikoulutus, ja he olivat lähinnä maaseudun tilatonta väestöä.
Tehdasalue muistutti suljettua yhteisöä, ja siellä oli mm. oma paakarintupa, joen partaalla pesutupa, mylly ja yli 150 lehmän navetta, joka tuotti työläisille maitoa ja voita. Alueella pidettiin myös sikoja, ja siellä oli enimmillään 40–50 hevosta. Lisäksi alueella oli tori, jonne talonpojat saapuivat myymään esim. perunoita ja jauhoja. Vähäkyröläiset pläkkyrit tulivat joskus myymään peltituotteitaan. Vielä 1920-luvulla palkka maksettiin yleisesti osin luonnossa; maitona, voina, jauhoina ja polttopuina. Aikaa myöten alueelle perustettiin myös alakoulu ja kirjasto. Tehdasalueella oli oma poliisi, koska siellä saattoi joskus syntyä levottomuuksia, kun tehtaalle kutsuttiin ylimääräistä työvoimaa.
Oravaisten verkatehtaasta on rakennettu suurikokoinen pienoismalli, joka kuvaa tehdasaluetta 1930-luvulla. Lisäksi kangasnäytelaukut, ulkotakit ja valokuvanäyttely kertovat tehtaan töistä 1900-luvun alkupuolelta.