Museot A-Ö » Runebergin tupa

Runebergin tupa kertoo Suomen kansallisrunoilija J.L. Runebergin lapsuus- ja nuoruusvuosista.

Johan Ludvig Runeberg (1804–1877) oli Suomen eturivin runoilijoita, ja häntä pidetään yleisesti Suomen kansallisrunoilijana. Runeberg varttui Pietarsaaressa viiden nuoremman sisaruksensa kanssa isänsä, merikapteeni Lorenz Ulrik Runebergin ja äitinsä, Anna Maria Malmin hoivissa. Perhe eli ajoittain vaatimattomissa oloissa isän sairastaessa vuosikausia. Runeberg aloitti koulunkäyntinsä Westmaninmuorin tuvassa Pietarsaaressa ja oli muutaman vuoden opissa myös Oulussa ja asui setänsä luona ennen kuin hän siirtyi Vaasan Triviaalikouluun.

Johan Ludvigin isä ja eno Mathias Mattsson Malm rakensivat Runebergin tuvan Itälään vuonna 1811. Se oli metsästys- ja kalastusmaja, jossa Janne, kuten häntä kutsuttiin, vietti lapsuus- ja nuoruusvuosiensa kesät. Runeberg oli kiinnostunut ulkoilmaelämästä ja metsästi riistaa ansalangoilla. Myös runous ja laulu kiinnostivat nuorta Runebergia, ja hänellä oli tapana lausua runoja, esittää komedioita ja laulaa Bellmanin viisuja ystäviensä kanssa.

Tupa alkoi rapistua isän kuoleman jälkeen, mutta Johan Ludvigin ystävät korjasivat sen ja luovuttivat sen Runebergin perheelle vuonna 1851. Johan Ludvig ei enää käynyt mökillä, mutta hänen siskonsa Emma Wegelius kävi.

Runebergin kuoleman jälkeen tupa oli jälleen ränsistynyt, ja sitä piti korjata 1880-luvulla. Runeberg oli jo elinaikanaan saanut suurta arvostusta ja kansallisrunoilijan aseman. Hänen lapsuuden maisemiinsa tehtiin ”pyhiinvaellusmatkoja” jo 1880-luvulla, ja tupa on Pietarsaaren vanhimpia matkailunähtävyyksiä. Pietarsaaren kaupunki osti Runebergin tuvan vuonna 1911, ja siitä on aikaa myöten tullut tärkeä muistomerkki ja pietarsaarelaisten suosima retkikohde.