Museossa on Munsalan ensimmäinen ”tietokone” 1700-luvulta: kone, joka laskee kellokoneiston hammaspyörien hampaat kellojen valmistuksessa.
Munsalan kotiseututalo oli aikoinaan kestikievari ja rannikoa matkaavien keskuspaikka. Täällä voit tutustua 1800-luvun talonpoikaisluokan arkielämään yli 2200 erilaisen seudulta saadun esineen avulla. Museolla järjestetään muun muassa juhannusjuhla, antiikkikierroksia, kansantanssia ja paljon muuta.
Munsalan kotiseututalon käyttöhistoria on epätavallinen. Piha-alue oli maaseudulle harvinaisesti päällystetty kivetyksellä, ja pitkä piharakennus hevospaikkoineen osoittaa paikan olleen muutakin kuin tavallinen maatila. 1700-luvun alussa tila toimi nimittäin kestikievarina tai yöpymistupana matkalaisille. On mahdollista, että tontilla sijaitsi jo 1650-luvulla kestikievari, mutta sitä on vaikea vahvistaa, koska rakennus on purettu jo kauan sitten. Päärakennus rakennettiin 1800-luvun lopussa ja samalla tila sai uuden käyttötarkoituksen merikapteeni Jean "Kocko” Kerrmanin harjoittaessa siellä pienimuotoista kyläkauppaa. Neiti Kerrman piti samanaikaisesti postikonttoria rakennuksen kamarissa.
Museon esineet kertovat 1800-luvun elämästä sekä maatalouden ja kalastuksen merkittävästä asemasta seudun elinkeinona. Täällä on esimerkiksi 1800-luvulta peräisin olevaa lasitavaraa Sandnäsin lasitehtaasta, työkaluja ja rukinlapoja peräti 1700-luvulta ja merimiehen lahja: Nikotiinipiru (ruot. Niotindjävuln) eli piippu, jonka toinen pää on eläimen muotoinen. Vuoden 1688 venehöylä on museon vanhimpia esineitä. Museossa säilytettävä asearkku jäi kestikievariin, kun Suomen armeijan ruotsalainen ylipäällikkö kenraali Klingspor yöpyi pappilassa vuosien 1808-1809 sodan aikana. Ruotsalaiset joukot perääntyivät venäläisten edellä Pohjanmaalle syvässä lumessa ja ankarassa pakkasessa, ja Munsalan kestikievari oli todennäköisesti tervetullut ja lämmin pysähdyspaikka.
Museoon kuuluu kotiseututalon lisäksi myös Munsalan kirkon vieressä sijaitseva lainamakasiini sekä Maria Castrénin lapsuudenkoti Tunnholmenissa. Maria ja Amanda Castrénin kodissa on alkuperäinen sisustus tässä 1880-luvun talossa. Huonekalut, kankaat, posliinit, valokuvat ja vanha taffelipiano ovat peräisin ajalta, jolloin Domarbackenin, Uddenin ja Veksalan lasitehtaan herrasväki tuli Castréneille seurustelemaan ja laulamaan kauniissa merenläheisessä ympäristössä. Maria Castrén (1871-1969) oli Uudenkaarlepyyn seminaarissa laulun ja musiikin lehtori sekä Uudenkaarlepyyn kirkon urkuri. Hänelle myönnettiin director musices –arvonimi vuonna 1950. Maria Castrén ei kuitenkaan ollut kiinnostunut ainoastaan musiikista: hän oli yhteensä 27 vuoden ajan ensimmäinen ja ainoa nainen Uudenkaarlepyyn kaupunginvaltuustossa.
Juhannusjuhla on kesän kohokohtia, jolloin kylän asukkaat ja kesävieraat kokoontuvat mukavan seurustelun merkeissä kauniissa ympäristössä. Pihaan pystytetään yleensä juhannussalko ja tarjolla on laulua sekä tanssia. Museolla järjestetään kotiseutujuhlia, joihin kuuluu musiikkia, tanhuja, teatteriesityksiä, antiikkikierroksia ja kulttuurimatkoja. Yhdistys voi tilauksesta järjestää tarjoilua piharakennuksen kahvilassa. Museossa ja lainamakasiinissa järjestetään monenlaisia näyttelyitä. Tunnholmenissa järjestetään kesän lopulla aikamatkoja, mutta niitä voidaan myös järjestää tilauksesta. Lasten suosikki on museon Melukylä-osio, joka koostuu leikkikentästä.