Museot A-Ö » Uskonto ja yhteiskunta » Klemetsintalot

Klemetsintalojen idyllinen pihamiljöö on monella tapaa ainutlaatuinen. Maakunnassa ei ole säilynyt toista samalla tapaa rakennettua taloryhmää. Täällä on myös monipuolista näyttelytarjontaa, kuten tekstiilinäyttely, urkumuseo, moottoripyöränäyttely sekä talonpoikaiselämän arkiesineitä. Varhaisen 1900-luvun tunnelman voi aistia myös kahvilassa, joka on tyylikkäästi sisustettu 1940-luvun funkkishuonekaluilla.

Klemetsintalojen historia ulottuu 1700-luvulle saakka. Monet olivat paenneet Ruotsiin Isovihaa 1700-luvun alkupuolella ja Klemetsin tila jäi tyhjilleen. Västerbottenin Bjursin pitäjästä kotoisin ollut Johan Ehrsson osti autiotilan ja hänestä tuli Klemetsin tilan kantaisä 23 lapsellaan. Hän ja hänen poikansa rakensivat kolme taloa, jotka tyyliltään olivat länsipohjalaisia (Västerbotten). Ne olivat korkeampia ja kapeampia kuin pohjalaiset talot. Vanhin taloista on 1730-luvulta ja muut ovat rakennettu vuosien n. 1730-1760 välillä.

Yksi museon helmistä on laaja tekstiilinäyttely, joka käsittää erilaisia hattuja, vaatekappaleita, vuodevaatteita ja seinävaatteita 1900-luvun alkupuoliskolta. Kokoelmassa on ruotsinkieliselle Pohjanmaalle tyypillisiä kotikutoisia nk. veipor-aluslakanoita, jotka ovat yhteen ommeltuja. Kangaspuut olivat harvoin sängyn levyisiä ja sen vuoksi lakanat ommeltiin yhteen oikean leveyden saamiseksi. Tekstiilit ovat lämminsävyisiä, koska ne värjättiin luonnosta saaduilla kasviväreillä. Täällä on myös lastenvaunuja 1920- ja 1950-luvuilta sekä nukkeja.

Strömmerin säätiö on Klemetsinmäen uusi täydennys. Säätiö ja sen säännöt rekisteröitiin 17.1.2015. Säätiön tarkoitus on edistää eri tyyppisiä kulttuuri- ja sosiaalitoimintaa sekä hallinnoida testamenttilahjoitusten kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia Klemetsintaloilla, pitää ne hyvässä kunnossa ja sen lisäksi hallinnoida säätiön metsä- ja maanviljelysmaita.

Vähän matkan päässä Kärklaxintien varrella on Pyhäkoulumuseo, jossa Svanhild Petrolaj piti pyhäkoulua kylän lapsille 1900-luvun alussa. Hän oli puolalaista sukua ja hänen isänsä työskenteli tulliylitarkastajana Helsingissä, mutta molemmat vanhempansa kuolivat nuorena. Svanhild muutti Maksamaalle lapsenhoitajaksi serkuilleen, papin lapsille. Svanhild piti tuvassaan pyhäkoulua. Hän ompeli lapsille istumatyynyt ja klo 12 jälkeen lapset saivat kukin karamellinsa. Pappi Daniel Orädd oli aikaisemmin työskennellyt merimiespappina Antwerpenissä ja auttanut juopotteluun sortuneita merimiehiä kirkon suojiin. Osa tuvan huonekaluista ja esim. radio ovat peräisin Antwerpenista tuolta ajalta. Svanhild ei halunnut seurata pappisperhettä heidän muuttaessaan Helsinkiin 1930-luvulla, joten pastori Orädd osti hänelle pienen tuvan. Svanhild työskenteli puhelinkeskuksessa, mutta toimi myös diakonissana kylä iäkkäille naisille vielä vanhuudenpäivinään. Pyhäkoulun päättäjäiset pidetään vielä tänäkin päivänä tuvassa. Pyhäkoulumuseo on auki sopimuksen mukaan.

Saaristossa on myös kalastusmuseo, joka on auki sopimuksen mukaan.